Suomen Blogimedia /Fashion

Mainostajalle

Sep 11, 2014

life of a model

I often get the question how I became a model, so now I'm gonna tell you how it all started. When I was 11 years old, I was already on the list of an agency in Finland and I actually got some small jobs here and there. I did my first big campaigns when I was 13, one was for the clothing store Seppälä and the other was a ballet commercial for a coffee brand. When I did the casting for the Seppälä commercial I was super nervous and it was one of the most humiliating moments of my life. I was so sad after the casting and I almost decided to quit modeling all together. When I, out of a bunch of the most successful models here in Finland, actually got the job, I felt a lot better and it gave me confidence to continue.

When I was 13 I got scouted by Laila Snellman from my current mother agency Paparazzi. I decided to switch agencies about a year after, and I am very happy I took the chance, because they believed in me and really pushed me right from the start. I started to travel when I was 16, and my first trip was to Paris. I was young, naive and quite lost, but somehow I survived in the extremely harsh world of fashion, filled with people who didn't always want what was best for the models. I worked with many strange people and was extremely homesick. My agency constantly wanted me to loose weight, but I never wanted to be on any diets, and I didn't quite understand what weight I was supposed to loose on my already naturally thin body. My booker also told me to tell clients that I was only 14 because 16 was a little too old for Paris.

I travelled to Hamburg, Munich, Greece, Madrid, Barcelona and Japan, and I always focused on work. I was never into partying, which was a big part of the modeling world abroad. I learned to know myself very well, and how to be independent. I always missed home, especially my mom. When I was in Japan I changed a lot. I loved Japan! I worked hard, met people I'll never forget, left some "baggage" I struggled with at  home in the past, and learned to respect myself and the life I wanted for myself. When came back home I finished school, got a drivers license and decided to stay in Finland and study. I had travelled enough and I wanted to be at home with my friends and family.

I have always worked a lot in Finland and I love working here. I am thankful for all the opportunities  modeling has given me, and I  know I would  be a completely different person today without the experiences I've had during my modeling career. I've been very lucky in so many ways, because modeling can be a very dark, scary, risky and unhealthy world to live in, but somehow I've just happened to make good decisions, without always even knowing it.

Most people have treated me with respect, but there  has also been many situation where I've been treated like an item or product, instead of a human being. I remember one particular situation here in Finland when I worked with a successful  photographer that I often worked with. In the middle of the photo session the photographer brought a mirror that he/she put in front of me and said: "look how terrible you look. You look ridiculous! You are never going to make it as a model ". Situations like these made me sad back then, but now I've learned not to let people treat me like that. I have become very aware of myself an my body, and luckily I've come to understand that I am who I am, and it won't change whatever anyone says or thinks of me, so I'd better just accept myself, or even better, love it!

After a very short period of time, after I came back to Finland I met the man of my life, my husband. A year after, I moved to Canada with him, and now we are based here in Helsinki with our baby and dog. I love having a more stabile life, and I don't miss the traveling although I cherish all the wonderful memories I've had exploring the world and myself.



43 comments:

  1. Kiitos tästä postauksesta Sofia!! Rehellinen ja avoin kirjoitus. Mallin elämä ei siis ole pelkkää juhlimista ja "glamouria". Järkyttävää, miten ikäviä kommentteja ihmiset toisilleen antavat!! Miten olet säilynyt "täysijärkisenä" ja vahvana maailmassa, joka ei ole aina siltä miltä se näyttää. Voisi kuvitella, että huonon itsetunnon omaavana ihmisenä, saattaisi joku toinen "murtua" helposti saatuan esim. ko. kommentteja, joita olet itse saanut.
    -Riina-

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Riina. Luulen että satun vaan olemaan ihminen joka menee omaa tietä elämässä. En ole koskaan ollut sellainen joka kuuluu mihinkään tiettyyn ryhmään tai joka tekee niinkun muut. Ei ole koskaan ollut tarvetta miellyttää muita :). En tietenkään väitä etteikö minulla olisi huonoja päiviä ja kausia jollin itse kyseenalaistan itseäni, mutta se on mielestäni vaan tarpeellista koska ilman itseanalysointi kykyä on vaikea kehittyä.

      Delete
  2. Miltä paluu kotiin loman jälkeen on tuntunut?

    -Riina-

    ReplyDelete
  3. Olet ehdottomasti Suomen kaunein nainen, ulkoisesti mutta mitä pintaraapaisua elämääsi saanut sosiaalisen median ja netin kautta niin myös sisäisesti.
    Kuinka pitkä muuten olet ja kun olet malliksi ilmeisesti kuitenkin aika lyhyt, mutta ruumiinrakenteelta näytät kuitenkin pitkältä?
    Ihanaa syksyn alkua:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos kiitos tuhannesti kiitos<3. Olen 172 cm pitkä ;)

      Delete
  4. Kiva kun jaksoit taas kirjoitella noin paljon:) Maailmalle lähteminen yksin on kasvattava kokemus. Kiva että olet mallivuosien jälkeen noin aito, lämmin ja maanläheinen!!! Ihanaa syksyä!!! Ja kateellisena katselin matka kuviasi:) -Milka

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Milka! Kiva kuulla että olet saanut minusta sellaisen kuvan <3

      Delete
  5. Kiinnostava kirjoitus! Mua vaan jäi mietityttämää toi sun Pariisin agency, siis oliko se joku minkä kanssa Paparazzi teki/tekee yhteistyötä? Toi mitä ne kehoitti sua sanomaan sun iästä, ja muutenkin, ei kuulostaa ihan ookoolta…

    ReplyDelete
    Replies
    1. Paparazzi ei voi tietää kaikkea mitä maailmalla tapahtuu, ja tässä tapauksessa mulla oli vähän ihmeellinen bookkaaja. Pitää kuitenkin sanoa että tämän tyyppiset kommentit eivät ole millään tapaa harvinaisia, ja kaikki jotka ovat mallintöitä tehneet tietävät että ihmiset ympärillä arvostelevat ja heittävät aika usein mitä ihmeellisimpiä kommentteja mallien ulkonäöstä. Mallina maailmalla pitää olla aika kova muuten käy huonosti, siksi on niin surullista kun tytöt ovat niin nuoria eivätkä tunne vielä itseään ollaakseen tarpeeksi sinut itsensä kanssa...

      Delete
  6. What an ugly, rude comment of that photographer... seems to tell more about the personality and attitude of him-/herself than you, as nobody should EVER say like that to anyone. Really, those are comments one will remember for the rest of their life, even though they were just words said in a bad mood or such. Ough! Very good to hear that you do not let such personalities near you or let them affect you! Stay strong, you are a beauty inside and out as people here often mention!!

    I also think that having a child can be something that makes you stronger as a person. I do not know if it has to do with the fact that one's values in life change or other but this is the way I have felt already now as I'm expecting my first one. It seems I have somehow become stronger and more self-confident, that I do not care as much anymore about what people say or think. I am what I am, and it will always be that someones love me, others don't, and that's OK!

    Have a nice Friday and week-end! :)<3

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hi Adela! Thank you for your comment and a big congrats hug to you expecting your first child<3. Becoming a mother has surely made me even more sure about who I am and it has also given me more self respect. It's the best thing that ever happened to me<3. I wish you a beautiful pregnancy and delivery!

      Delete
  7. Muutiteko Kanadaan miehesi työn vuoksi? Teitkö siellä mallin töitä? Voisitko kuvitella tulevaisuudessa asuvasi ulkomailla perheesi kanssa vai onko Suomi teidän loppullinen paikka?
    -Anna-

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kyllä muutettiin. Itse opiskelin ja työskentelin mallina montrealissa. Kyllä voisin kuvitella muuttavani vielä ulkomaille. Teemme sen mikä on perheellemme parasta ja tärkeintä on että pysymme kaikki yhdessä. En tiedä minne päädytään, enkä halua miettiä sitä sen enempää sillä elämä vie mutta onneksi me teemme perheenä kaikki päätökset siitä miten ja missä haluamme sen elää.

      Delete
  8. Ovatko kaikki suomalaiset mallit sinun ystäviäsi? Mallipiirit Suomessa ovat varmaankin todella pienet. Kuinka kovaa kilpailu mallintöistä Suomessa on?

    Riikka

    ReplyDelete
    Replies
    1. Eivät ole. Yleensä teen töitä yksin kameran edessä tai miehen kanssa, joten en ole tavannut suurimman osan suomalaisista malleista.

      Delete
  9. Oli mielenkiintoista kuulla mallin ammatista, kun se on niin kovin vieras alue minulle. Upeaa, että olet jo nuorena päässyt näkemään maailmaa, mutta kamalaa kuulla miten ihmiset voivat olla ilkeitä toisilleen! Onneksi pystyit kääntämään negatiivisuuden voitoksesi. Sinusta todellakin huokuu se, että olet sinut itsesi kanssa ja rakastat itseäsi juuri sellaisena kuin olet. Onnekseni voin itsekin omalla kohdallani yhtyä tuohon. :)

    Mukavaa viikonloppua! <3

    Taija

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiva kuulla että pidit kirjoituksesta ja kiitos paljon kauniista sanoistasi <3.

      Delete
  10. kauniita kuvia sinusta sofia :)
    olet ehkä yksi suomen kauneimmista naisista. ;)
    olet myös yksi minun suomalaisista mallisuosikeista.
    ihanaa syksyn jatkoa& viikonloppua;)
    -heidi

    ReplyDelete
  11. Kuinka yleisiä syömishäiriöt ovat mallien keskuudessa? Miten hoikat mallit voivat enää laihduttaa, syömättömyydellä vai?
    -Anna-

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hmmm vaikea kysymys sillä eiköhän syömishäiriöt tällä hetkellä ovat aika yleisiä nuorten naisten keskuudessa ihan sama mikä ammatti on kyseessä? Pitää myös muistaa se että mallit ovat yleensä hyvin nuoria, joten hyvin monet ovat vielä hyvin hoikkia luonnostaan. Kyllähän ulkonäöllä työskenteleminen tuo lisäpaineita pysyä jonkin näköisenä, mutta ei se ole ainoa ammatti joka vaatii sen että muokkaa omaa kehoa työn takia. Monella mallilla on häiriintynyt suhde ruokaan ja urheiluun, mutta niin on myös muilla naisilla jotka eivät tee mallintöitä.

      Delete
  12. Rohkea postaus! Tuli mieleen tästä ja aiemmista reissupostauksistasi, että kun olet matkustanut paljon niin onko vinkkejä pakkaamiseen? Itse vihaan pakkaamista ja nyt kun lapsen myötä tulee pakata myös hänen tavaransa niin jo ajatuskin tuntuu uuvuttavalta..

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moikka! Nyt osui kyllä nappiin koska uskallan väittää että olen mestari pakkaaja ;D! Tee lista ja mieti tarkkaan kaikki asut etukäteen.Jos olen viikon reissussa otan mukaan itselleni 3-4 ilta asua ja päiviksi 3 alaosaa ja enemmän toppeja. Hyvä on jos kaikki vaatteet sopii yhteen kaiken kanssa, eli värimaailma tulisi olla suht neutraali jos haluaa pärjätä vähemmällä tavramäärällä. itse aloitan aina Gretan kamoista ja sitten mietin vasta itseäni. Lapselle pitää otta enemmän vaatteita sillä ne likaantuvat helpommin! Onhan pakkaamisessa paljon ajateltavaa mutta kannattaa yritää minimoida tavaroiden määrä mahdollisimman paljon. Kaikki korkkarit, turhat meikit ja korut jäävät ainkin minun puolesta nykyään kotiin…;D

      Delete
  13. Kuinka paljon olet elämäsi aikana kuullut kommentteja kuten "hanki nyt joku kunnon ammatti". Anteeksi en tarkoita etteikö mallin ammatti olisi kunnon ammatti, mutta luulenpa, että mallihommien lisäksi olisi hyvä olla taustalla myös toinen ammatti. Vai olenko täysin väärässä? Eikä tarkoitukseni ole missään nimessä loukata sinua!!!

    Terhi

    ReplyDelete
    Replies
    1. Harvemmin kukaan sanoo sen suoraan, mutta aika useasti asian esittää just noin ;) "eikö olisi hyvä olla kunnon ammatti? " Mikä oikein on kunnon ammatti? Onko se työ, jota useimmat ihmiset tekevät työkseen? Ensin opiskellaan ja sitten mennään "kunnon" töihin, jossa on tarkat työajat ja sama kuukausi palkka ja päivät näyttävät suht samoilta? Asiaan kuuluu myös usein se, ettäihminen ei hirveästi pidä työstään ja elää viikonloppujen takia, niinkun niin moni ihminen täällä suomessa. Onko tärkeintä se että tekee niinkuin muiden mielestä "pitää" tehdä ja suurin osa ihmisitä elää elämäänsä? Onko se mitä suurin osa ihmisistä tekevät välttämättä oikein ja niinkuin kuuluu tehdä, vai onko se vaan opittua? Minusta olisi kivempaa ja hienompaa, jos ihmiset uskaltaisivat seurata sydäntä vähän enemmän, oikeasti miettiä mitä haluaisivat tehdä ja sitten yrittäisivät toteuttaa sen! Ihan sama onko se 8-5 työ vai jotain muuta. Pitää kuitenkin muistuttaa että mallintöitä ei voi tehdä loppuelämän, joten on hyvä olla myös muita mielenkiinnon kohteita, koulutus tai rikas idea-maailma;).

      Itse olen jo suorittanut kaksi tutkintoa ja minulla on hankenilla opinnot vielä kesken koska sain lapsen ja halusin jäädä kotiin hoitamaan lastani. Sen lisäksi teen mallintöitä ja pidän tätä blogia. En tiedä mitä tulen tekemään viiden tai kymmenen vuoden päästä, enkä haluakaan tietää tässä vaiheessa tämän enempää. Olen äiti, pidän siitä mitä teen, saan hyvin palkkaa, opiskelen ja kehitän itseäni ja olen onnellinen (!). En tiedä onko minulla kenenkään mielestä "kunnon" ammattia, mutta en ole osannut sellaista kaivata missään vaihetta elämää, tähän meneessä. ;D

      Delete
    2. Niin totta Sofia! Eletään hetkessä! <3

      Delete
  14. Mielestäni näytät kuvissa todella hoikalta ja ajatus siitä, että sinun pitäisi olla vieläkin laihempi on aivan järkyttävää!!
    Anuliisa

    ReplyDelete
    Replies
    1. olen oppinut että ei kannata ottaa kaikkea niin vakavasti ;). Kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseen, mutta se mitä mieltä muut ovat minusta ei hirvestä liikuta minua, varsinkin kun ulkonäköä arvostelevat. Näytän tältä ja olen tälläinen minkälainen olen, minussa on paljon hyviä mutta myös huonoja puolia joita yritän työstää, mutta kritiikkiä kuuntelein heiltä jotka minua oikeasti tuntevat hyvin <3.

      Delete
  15. Ensi viikolla kuvapostaus päivätäsi ja vauva update postaus!! :) Onnistuisiko, ois huppua:)!! Mukavaa sunnuntaita Sofia!
    Laura

    ReplyDelete
    Replies
    1. baby update postaus tuli jo ;)! katsotaan milloin ehtisin kuvata päiväni tänne blogiin ;)

      Delete
  16. Mikä on mielestäsi elämäsi tähän asti suurin koettelemus, joka on vaatinut sinulta voimia ja ponnisteluja, mutta olet onnistunut kääntämään sen voitoksi? Olet kertonut, että sinulla on sisaruksia, kuinka läheiset välit sinulla on sisaruksiisi? Mitä olet mieltä, jos tyttäresi haluaisi isona malliksi?
    -Laura-

    ReplyDelete
    Replies
    1. Siskoni ovat minulle isoin lahja elämässäni! Olemme hyvin erilaisia mutta taustamme, perheemme ja lapsuutemme yhdistävät meitä aina ja ikuisesti. Ilman heitä en olisi minä. Puhumme puhelimessa melkein päivittäin ja näemme viikottain<3.

      Delete

    2. Millä tavalla kuvailisit, että olette erilaisia? Ovatko he koskaan harkinneet mallinuran aloittamista?
      Laura

      Delete
  17. Kerroit joskus, että "pakotat" miehesi kuvaamaan sinua, kuinka paljon kuvaat häntä?:)
    -Laura-

    ReplyDelete
    Replies
    1. haha, hauska kysymys! Kuvaan häntä aika paljon, sillä haluan ikustaa hetkiä jolloin hän leikkii, hassuttelee ja viettää aikaa tyttäremme kanssa <3.

      Delete
    2. harvemmin hän kuitenkaan haluaa esitellä päivän asujaan, enkä pysty ymmärtämään miksi ;D...

      Delete
  18. Mallintöiden ja matkustelujen takia, koetko jääneesi paitsi jostain, mitä muut samanikäiset nuoret silloin elämässään kokivat? Kiusaattiinko sinua mallintöiden vuoksi koulussa? Suhtautuvatko ihmiset sinuun eri tavalla, kun tietävät sinun olevan malli? Onko sinun helppoa ystävystyä muiden ihmisten kanssa ja viihdytkö enemmän yksinäsi / perheesi kanssa?

    ReplyDelete
    Replies
    1. En koe jääneeni mistään paitsi. Koen että olen onnekas sillä olen mielestäni saanut kokea enemmän kun monet muut nuoret. Mielestäni matkustaminen yksin nuorena avrataa maailmaa ja opettaa enemmän kun mikään muu. Saan helposti uusia ystäviä ja onkin ollut hauska huomata miten paljon ystäviä olen saanut myös aikuisiässä! Viihdyn perheeni kanssa mutta näen ystäväni HYVIN aktiivisesti, meilkein päivittäin. En kuitenkaan hirveästi viihdy isoissa ihmismassoissa, vaan tykkään viettää ystävieni kanssa aikaa rauhallisemmassa miljöössä.

      Delete
  19. Katsoin joskus dokumentin mallimaailmasta, jossa vilautettiin sen negatiivista puolta. Harvasta ihmisestä on tuohon hommaan, vaikka kauneutta riittäisikin.. Moni tuttu jättänyt leikin kesken, kun käynyt liian raskaaksi.
    Olet vahva ja upea mimmi. Ei olisi kyllä itsellä varmuus riittänyt, jos joku olisi kesken kuvausten rumaksi haukkunut. Meitä on moneen junaan, mutta onneksi voi itse päättää mihin suuntaan lähtee. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onhan mallimaailma vähän erilainen ja ihmeellinen. Koen että olen ollut hyvin onnekas ettei ole käynyt huonommin. Omalla kohdallani koen että on ollut enemmän positiivista kuin negatiivistä, mutta se on paljon tuurista kiinni. Olen aina yrittänyt fokusoida muihin asioihin ja ollut kiitollinen jos töitä on tullut ja riittänyt. En ole enkä aijo koskaan "muokata" itseäni jotta kelpaisin mallina. Olen tälläinen ja jos se ei kelpaa niin olkoon! Minua kiinnostaa moni muukin asia jonka parissa voin työskennellä :).

      Delete
  20. Hei Sofia, Kiitos rohkeasta kirjoituksestasi! Haluaisin jakaa hieman omaa tarinaani. Sain 15-vuotiaana sopimuksen hyvän mallitoimiston kanssa ja tein töitä muutaman vuoden. Nautin töistä todella paljon ja se oli mielestäni jännittävää aikaa, vaikka lähes kaikki ystäväni olivat hirveän kateellisia. Olin hieman masentunut, koska yläasteella ilkeät tytöt kiusasivat jatkuvasti.. Jatkoin kuitenkin työtäni muista välittämättä. Sitten lantioni alkoi hieman kasvaa murrosiän myötä ja se oli toimistolle liikaa. Sairastuin syömishäiriöön, enkä uskaltanut kertoa siitä kenellekään. En kuitenkaan laihtunut lantiostani tarpeaksi, koska vartaloni oli rakenteeltaan pysyvästi muuttunut enkä päässyt takaisin toimistoon... Muserruin aivan täysin, koska en kelvannut enää minnekään toimistoon. Ilkeät tytöt jatkoivat nauramistaan. Päätin keskittyä opiskeluun ja hyviin ihmissuhteisiin. Myöhemmin minua pyydettiin 22-vuotiaana missikisoihin mukaan. En kuitenkaan lähtenyt vaikka äitini kannusti minua kovasti. Ajattelin että en halua kiduttaa itseäni enempää laihduttamisella ja toisten ihmisten miellyttämisellä. Joutuisin olemaan jatkuvan arvostelun alla. Mielessäni mietin, että nyt olisi aika näyttää kiusaajille takaisin ja ylpeänä osallistua vaan mukaan. Mutta olin saanut hyvän työpaikan samoihin aikoihin ja minua olisi hävettänyt kertoa työkavereilleni kisoista. Olisin menettänyt uuden työpaikan, minne minut oli valittu 80 hakijan joukosta. Päätin olla menemättä. Oli oikea päätös olla osallistumatta kisoihin. Olen vasta nyt 28-vuotiaana oppinut arvostamaan vartaloani sellaisena kuin se on, vaikkakin olen edelleen todella hoikka. Joillekkin on siunattu hyvät geenit, toiset ovat muissa asioissa lahjakkaita. Pitää oppia arvostamaan itseä sellaisena kuin on. Kuulostaa niin kuluneelta sanonnalta, mutta se on täysin totta! En olisi koskaan ollut onnellinen juorulehtien kannessa, jatkuvalla dieetillä feikkien ihmisten ympäröimänä.Tulipa pitkä teksti, mutta ehkä voit samaistua joihinkin kommentteihini...? Olet muuten aivan ihana bloggaaja ja kaunis myös sisäisesti! -MK-

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos että jaoit tarinasi. Olet rohkea ja epäitsekäs, sillä kirjoitat avoimesti ja annat itsestäsi paljon <3. Kyllä pystyn samistumaan moneenkin kohtaan, ja varsinkin tuohon sinun kuvailemaan käännekohtaan. Muistan niin hyvin sen hetken kun päätin hyväksyä itseäni juuri tälläisenä. Tänä päivänä ajattelen että jos kelpaan hienoa, mutta jos en niin sitten teen muita juttuja. Maailmassa on niin paljon muita kiinnostavia asioita jossa voisin olla tosi hyvä :). Hyvä ettet mennyt kisoihin todistamaan muille, tärkeintä on että sinä itse rakastat itseäsi, ja oikea rakkaus on sisäistä, niin se vaan on. Minä rakastan ystäviäni ihan sama 5 kiloa kevyempänä tai painavampana, sama ihminen siellä sisällä kuitenkin on. Pyrin itse olemaan terveellinen ja onnellinen ja nauraa paljon. Nauraminen on tärkeää ja hyviä nauruja haluan monta elämäni aikana. Ihana sama minulle paljon painan niin kauan kun olen onnellinen ja vietän iloista elämää. Uskon että olet kaunis nainen, eikä tarvitse olla mallitoimistojen listoilla todistaakseen sen. Kiitos vielä<3

      Delete